Auringon hellimät kevätjuhlat

Sininen taivas, omenapuutarha ja sen takana kimmeltävä meri. Lämpömittarin elohopea kipuaa päättäväisesti kohti kahtakymmentä astetta jo heti aamusta. Juhlasalin tuolit ovat täyttyneet yhteiskoulun oppilaista ja juhlavieraista. Yhdeksäsluokkalaiset ja abiturientit valmistautuvat tulevaan juhlaan yhdessä luokanvalvojansa ja ryhmänohjaajansa kanssa. Syvänpunaiset ruusut asetetaan rintapieleen. Vielä nopeat kuulumisenvaihdot: ”Jännittääkö?” Abiturientti nyökkäilee, mutta leveä hymy kertoo, että tätä päivää on odotettu hartaasti.

Juhlakulkue järjestäytyy: rehtori Marle Himberg, abiturientit, ryhmänohjaaja Merja Laine-Sjöström, 9.-luokkalaisten luokanvalvoja Heidi Somerville, yhdeksäsluokkalaiset ja heidän entinen luokanvalvojansa Susanna Huovila ovat asettautuneet jonoon. Trumpettien soiton tahdissa kulkue marssii omille paikoilleen. Kun trumpetistit musiikinopettaja Boris Källman ja peruskoulunsa päättävä Eveliina Ainsalo päättävät Källmanin säveltämän Fanfare for Two Trumpets -kappaleen, juhlaväki istuutuu.

Alkutervehdyksessään rehtori Himberg toivottaa juhlaväen koulun historian 84. kevätjuhlaan tervetulleeksi, minkä jälkeen abiturientti Liisa Nykänen johdattaa kuulijat rukoukseen ja pyytää kaikille taivaan Isän suojelusta sekä rohkaisua niille, jotka vielä kenties etsivät omaa hengellistä johdatustaan. Yhdeksäsluokkalaisten Rebecca Rosenin ja Eveliina Ainsalon esittämä kaunis, rauhallinen duetto Come Home johdattaa rehtorin vuosikatsaukseen.

Rehtori Himberg kiteyttää menneen vuoden kolmeen kohtaan: kollektiiviseen ponnisteluun, henkisiin ja hengellisiin siunauksiin sekä muutoksen keskellä elämiseen. Rehtori muistuttaa, että vaikka monet tahot – henkilökunta, tukijat, oppilaskunta ja vanhemmat – ovat tehneet kovasti töitä, ei kukaan yksittäinen ihminen omista koulua, vaan koulun tulevaisuus on Jumalan käsissä. Hän toteaa oppilaskunnan viihtyvyyden kasvaneen, lukio-opintojen keskeytysprosentin olevan todella pieni ja opiskelijoiden vakaumuksen lujittuneen ja uskonelämä vahvistuneen. Kampukselle on hiipinyt pikkuhiljaa myös muutos, mikä näkyy muun muassa kasvitarhatoiminnan muodossa, kanoina, kukkoina ja mehiläisinä, opaskyltteinä, pensseleinä ja maaleina, asuntolan lukutunteina, ohjeina, käytänteinä, opetusmenetelminä ja teknologiana. Katsauksen lopuksi rehtori omistaa vanhemmille ja henkilökunnan jäsenille Khalil Gibranin runon Sinun lapsesi eivät ole sinun muistutukseksi siitä, että lasten elämään voi kyllä vaikuttaa, mutta heidän elämäänsä ei voi ohjailla ja rajoittaa. Oman lisänsä puheeseen tuo juhlasalin sivuovesta sipsutellut kullanvärinen Felix-kissa, joka suorittaa oman catwalkinsa oman arvonsa tuntevasti. Felix toteaa tulleensa nähdyksi ja sipsuttelee takaisin ulos – arvokkaasti häntä pystyssä.

Viisikymmentä vuotta sitten ylioppilaiksi lakitettiin yhdeksän opiskelijaa, joista viisi – Pertti Arkko, Päivi Luukko-Salmela, Ari Laitinen, Maire Ikonen ja Tuulikki Saksanen – ovat päässeet paikalle kunnioittamaan läsnäolollaan juhlapäivää sekä muistelemaan omia opiskeluaikojaan. Ari Laitinen esittää riemuyliopppilaiden puolesta tervehdyksen, jossa hän muun muassa kiittää juhlaväen joukossa istuvaa englanninopettajaansa, nyt 101-vuotiasta, Kaisu Kaarimaa.  Laitinen kuvailee puheessaan, millaiset eväät Toivonlinna on antanut vuoden 1966 ylioppilaille, ja kuulijat saattavat tulla vain siihen lopputulokseen, että Laitista itseään on ainakin siunattu monenlaisella työkokemuksella; hän on äänityöläinen, kääntäjä ja kuvataiteilija – vain muutaman tehtävän mainitakseni. Tervehdyksen lopuksi Laitinen esittää Anne-Mari Kaskisen runoon Jos joku on valoa vailla säveltämänsä laulun.

Kuten joka vuosi stipendejä jaetaan useampi kymmen. Stipendejä ovat jakamassa opettajat Anne Erkkilä ja Samuel Ruohomäki, sekä riemuylioppilaista Pertti Arkko ojentaa stipendin luonnontieteistä kiinnostuneelle opiskelijalle. Juhlapuheen piti tänä vuonna abiturientti Vilhelm Leppälän äiti Tuula Leppälä, joka on yhdessä miehensä Tapani Leppälän kanssa saanut seurata neljän lapsensa koulu-uraa Suomen kristillisessä yhteiskoulussa. Puheen runkona on Kosketa minua henki -virren sanat, joiden ympärille Leppälän muistot Toivonlinnasta kietoutuvat.

Yhdeksäsluokkalaiset ryhdistäytyvät, sillä vihdoinkin on heidän vuoronsa: rehtori johdattaa ryhmän luokanvalvojineen lavalle, joka on koristeltu isoin, valkoisin kukka-asetuksin. Peruskoulunsa päättäneet kukitetaan, ja he saavat päättötodistuksensa. Luokan puheenjohtaja Julia Rantala kiittää luokkakavereitaan ja luokanvalvojiaan kolmesta yläkoulun vuodesta. Yhdeksäsluokkalaiset muistavat luokanvalvojiaan – sekä entistä että nykyistä – pienellä muistolahjalla. Samassa yhteydessä rehtori kuuluttaa myös SKYK:n lukioon valmistavasta ryhmästä valmistuneiden opiskelijoiden nimet, joita on yhteensä viisi.

Kun päättötodistuksensa saaneet ovat päässeet takaisin paikoilleen, on lukion toisen vuosiluokan opiskelijoiden Minttu Rantasen sekä Leo Lammin vuoro. Lammi säestää kitaralla, kun Minttu Rantanen esittää abiturientti Sandor Soosaarin toivoman kappaleen Blackbird. ”Nyt täytyy nauttia”, kuiskaa Soosaar.

Vihdoinkin koittaa ehkä odotetuin ohjelmanumero: ylioppilastodistusten jako. Abiturientit asettuvat aakkosjärjestykseen lavalle, rehtori ojentaa heille vuorollaan ylioppilastodistuksen ja ryhmänohjaaja kukittaa jokaisen halauksen kera. Rehtori julistaa abiturientit ylioppilaiksi, ja valkoiset lakit laskeutuvat koristamaan opiskelijoiden päätä. Gaudeamus igitur kajahtaa ilmoille, ja tuoreet ylioppilaat saavat sulatella tuntemuksiaan laulun ajan. Uusi ylioppilas, luokan sihteeri Fia Forsman kiittää puheessaan Toivonlinnaa paikaksi, joka on antanut hyvät eväät elämälle, ja vuorossa on vielä ryhmänohjaajan muistaminen ja tämän kiitokset luokalle.

Ylioppilas Maria Kopponen esittää säveltämänsä ja sanoittamansa laulun Vielä en sano näkemiin, vaikkakin kohta luokkakavereiden teiden eroaminen on väistämätöntä. Suomen Adventtikirkon johtaja Kalervo Aromäki tuo kirkon tervehdyksen ja onnittelee uusia ylioppilaita sekä peruskoulunsa päättäneitä. Juhla päätetään Suvivirteen, joka varmistaa sen, mitä oppilaat ovat jo muutaman päivän – tai viikon – odottaneet: kesäloman alkamisen. Yhteislaulua ovat säestämässä Sonja Tanttari (huilu) sekä Aino Kemlin (klarinetti), ja esilaulajina ovat Arsene Igihozo, Gustave Ngirimana ja Lassi Kirkkomäki.

Elohopea on saavuttanut jo lähes 25 celsiusasteen, kun juhlijat kokoontuvat koulun edustalle puutarhaan. Kukat vaihtavat syliä, tuttuja halataan ja onnitellaan ja käsi pyyhkäisee silmäkulmaa. Voisiko opiskelija päättää opintonsa kauniimmassa paikassa kuin Toivonlinna!

Peruskoulunsa päättäneet, kevät 2016.

Vasemmalta ylhäältä: Rebecca Rosen, Susanna Huovila, Lotta Mäkelä, Wilina Tojkander, Linus Palviainen, Konsta Kero, Tiitus Helminen, Lassi Kirkkomäki, Gustave Ngirimana, Eemil Huhtinen, Esko Talvensaari, Titta Tuukkanen, Aino Kemlin, Arsene Igihozo, Charlotta Smeds, Milana Kallionpää, Eveliina Ainsalo, Venla Meinander, Julia Rantala, Eva-Maria Viljanen, Jenny Kirkkomäki, Janna Peltonen, Anna-Sofia Koskela ja Jonna Rajala. Kuva: Foto-Silmunen.

Riemuylioppilaiden kuva

Ari Laitinen, Marke Ikonen, rehtori Marle Himberg, Päivi Luukko-Salmela, Pertti Arkko ja Tuulikki Saksanen. Kuva: Teppo Salmela.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Opetushallituksen virkamiehet Toivonlinnan auringossa

Aurinkoisena toukokuun tiistaina Opetushallituksen perusopetuksesta vastaavat virkamiehet suuntasivat kevätretkibussinsa kohti Piikkiötä. Retken kohteena oli Suomen kristillisen yhteiskoulun kampus Toivonlinnassa.

Alakoulussa vieraita ihastutti lasten laulu ja monet taidokkaat kuvaamataidon työt, joita oli runsaasti esillä. Myös sitä kiitettiin ääneen, että samassa opetusryhmässä voi tarpeen niin vaatiessa olla useampia aikuisia ohjaamassa lapsia.

Koulun kasvislounas sai kiitosta sekin. Lounaan aikana Nurmikoti Oy:n toimitusjohtaja Ruut Ruohonen kertoi kampuksen palvelukotihankkeesta. Vieraista ajatus vanhusten, lasten ja nuorten ikäkaariyhteisöstä kuulosti oikein kannatettavalta.

Sekä asuntolassa että koulun puolella opiskelijoiden viesti kysyttäessä oli sama: koulu ja varsinkin asuntola on kuin suurta perhettä. Lisäksi oppilaiden ja opettajien suhdetta kuvailtiin läheiseksi. Oppilaat kiittelivät opettajien työotetta: kaikkien menestyksestä huolehditaan ja lisäapua saa, jos se on tarpeen.

Villa Ljunghällissä vieraita hellittiin koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan Anne Rantasen järjestämillä kakkukahveilla. Tiina Martikainen, Arttu Ruohomäki ja Mikael Takamaa sekä Minttu Rantanen esittivät musiikkia.

– Opimme todella paljon ja on hyvä, että näemme erilaisia kouluja. Tällä koululla on tulevaisuudessa kaikki edellytykset nousta uuden pedagogiikan ja oppimisympäristön malliksi monille muille, sanoi opetusneuvos Anneli Rautiainen vierailun päätteeksi. Hän kannusti käyttämään koulun kauneutta ja omaleimaisuutta enemmänkin hyväksi pedagogisesti.

 

Jaana Shelby

|

Kampus täynnä touhua

Toukokuun 22. koristi koulun kampusta suuri tapahtumateltta ja pomppulinna, ja runsas joukko vieraita kiersi alueen tapahtumarasteja. Omenapuut aloittivat kukintokauttaan ja ilma oli uskomatoman lämmin. Koulun Avoimet Ovet avasivat koko kampuksen vieraille.

– Olen viimeksi käynyt tällä kampuksella joskus 40 vuotta sitten. Olin utelias näkemään tämän ja Avoimet Ovet antoi siihen hyvän tilaisuuden. Kovin on erilaista tämä kampuksen touhu tänä päivänä, totesi kaarinalainen Esko Lempinen. Hän viihtyi paikalla tuntikausia.
Poniratsastus keräsi pikkuväkeä jonoksi asti, ja alakoulun askartelurastilla kuultiin tyytyväisten vanhempien kehuja. Eräs pääkaupunkiseudulta koulun vuoksi Piikkiöön muuttaneen perheen isä piti Toivonlinnaa aivan uskomattomana paikkana.
Iltapäivällä, kun oli syöty lounas, herkuteltu letuilla, ostettu kotiin viemisiä myyjäisistä ja tehty löytöjä kirpputorilta, alkoi väki parveilla rantasaunalla ja meressä. Päivä oli kaikin puoli onnistunut, ja vaikka rehtori ja muu henkilökunta oli kiinni uusien oppilasehdokkaiden haastatteluissa, onnistuttiin kampuksella järjestämään myös tutustumiskierroksia.
Jaana Shelby
|