Lutherin jalanjäljillä

Ryhmäkuva Wittenbergissä

To 12.10.

Lähtö sujui suhteellisen helposti ja matka sai alkaa. Täynnä olevan 60 paikkaisen bussin etupenkin jalkatila alkoi välittömästi ahdistaa, kun Leevi työnsi vaellusreppunsa sinne. Alkavan kaamoksen pimentämältä taivaalta tihutti vettä kuin rikkinäisestä suihkusta. Satamassa oltiin ajoissa ja siirryimme laivaan.

Pe 13.10.

Pystyin vihdoin keskittymään saarnani kirjoittamiseen, joka pitäisi pitää sapattina Erfurtissa. Bussimatkan aikana sain innostuksesta soikeana kuunnella vastauksia kysymyksiin historiaan ja elämään liittyen, sillä Samuel istui vieressäni käytävän toisella puolella. Olin myös syvästi siunaantunut hengellisistä keskusteluistamme. Saavuimme Malmön satamaan ja menimme bussin sisällä laivaan ja etsiydyimme hytteihimme. Kello neljän aikoihin ruokahalu ajoi joukkomme ruokatilaan syömään kunnon rekkamies-lounaan. Väkemme valtavuudesta huolimatta heräsi kysymys: kuka ei kuulu joukkoon?

La 14.10.

Keskiyön autobaana ei suonut monille heti unta, mutta pikkuhiljaa Nukkumatti teki invaasiotaan ja porukka alkoi menettää otettaan virkeydestään.  Aamu lopulta tuli ja monet meistä huomasivat ihmeeksensä nukkuneensa muutaman tunnin. Pysähdyimme aamupissalle ja -palalle levähdysalueelle. Kertailin mielessäni valmiiksi kirjoittamaani saarnaa ja matka jatkui ajallaan kohti Erfurtin adventtikirkkoa. Istuin toisella matkanjohtajan paikalla kuskin vieressä ja silmiäni siristellen ihailin auringon nousua upean maiseman yllä.

Saavuimme kirkolle hyvissä ajoin ja vaihdoin kauluspaidan päälle, tutustuin tulkkiini ja kokeilin headsetiä päähäni. Jumalanpalvelus eteni mukavasti ja pian lauluesityksemme jälkeen minut siunattiin seurakunnan edessä valmiiksi jakamaan sydämelleni lasketun saarnani. Mahtavasti tehty! Pidin saarnani keskittyen kolmeen reformaation totuuteen: sola gratiaan, sola fideen ja sola scripturaan. Pyrkimykseni oli tuoda Jumalan rakkautta ja armoa esille. Kiitos Herralle, että saarna sujui hyvin sekä itseni että tulkkini osalta. Vielä lopuksi he pyysivät spontaanin lauluesityksen suomen kielellä. Lauloimme Mintun kitarasäestyksellä ‘Kuninkaalle’. Jumalanpalveluksen jälkeen nautimme suomalaisen ruokalaulun siunaamana erfurtilaisten kokkaaman lounaan ja lopuksi kiitimme laulamalla ‘Paljon kiitoksia’.

Matkamme jatkui Eisenachiin, jossa vierailimme Bachhausissa sekä Lutherhausissa, jossa Luther asui koulupoikana. Kolmas ja kiinnostavin kohde oli Wartburgin linna, jossa Luther oli paossa käytännössä kaikkea, koska oli Wormsin valtiopäivien jälkeen sekä kirkon- että valtionkirouksessa. Fredrik Viisaan käskystä Luther kidnapattiin ja kuljetettiin turvaan Wartburgin linnaan, jossa hän ahdistuksen ja yksinäisyyden keskellä saksansi uuden testamentin. Oli mahtavaa olla paikalla, joka on ollut olennaisessa osassa protestantismin synnyn kannalta. Mahtavaa olla omilla juurillaan!

Su 15.10.

Ajoimme aamuauringon paisteessa takaisin Erfurtiin, jossa tutustuimme ensimmäiseksi Erfurtin tuomiokirkkoon. Siinäpä mahtipontinen katedraali! Sisällä oli menossa katolinen messu, jota muutamat oppilaat – minä mukaan lukien – jäivät hetkeksi seuraamaan sivusta. Kävelimme Leevin ja Rebeccan kanssa läpi paikan nähtävyydet: Krämerbrücken silta, Euroopan vanhin synagoga ja augustinolaisluostari.

Erfurtin jälkeen ajoimme Buchenwaldin keskitysleirille. Oli pysäyttävää päästä vihdoin katsomaan konkreettisesti sen kaltaista paikkaa, joista historia on syystä maalannut kauhukuvaa.

Päivän viimeinen nähtävyysetappi oli Eislebenissä. Ryhmämme kävi Lutherin syntymäkodissa, mutta kierrettyäni sen nopeasti suuntasin Lutherin kuolinpaikkaan. Eisenach, Erfurt ja Eisleben ovat kaikki todella mukavia kaupunkeja.

Yövyimme Pietismin keskuksessa Hallen kaupungissa. Tarkemmin ottaen Jugenherberge Hallessa. Ilta palloiltiin kaupungilla kavereiden kanssa jälleen kerran ruokaa saalistaen. Tässäkin kaupungissa oli kuitenkin paljon nähtävää, joten Gunnevin hyväksynnän alla suunnittelin reitin aamua varten kiertääkseni nähtävyydet. Nukkumaan mennessäni huomasin, että laturini oli jäänyt Eisenachiin. Miksi ihmeessä tämän älypuhelimen täytyy olla niin oleellinen osa elämää?

Ma 16.10.

Nousin varhain aamupalalle Ebban kanssa, joka halusi liittyä seuraan kierrokselle. Söimme maittavat ruuat ja lähdimme. Pääkohteenamme oli pietismin keskus, joka nykyään lienee jonkinlainen korkeakoulu tai seminaari. Kiersimme keskustan kautta ja näimme vanhoja kirkkoja ja rakennuksia. Löysimme pietismin keskuksen ja ulkomuodoltaan se ei ollut mitenkään erikoinen, mutta pietismin historia ja vaikutus protestantismin kannalta on sen verran merkittävä, että oli käytävä fiilistelemässä.

Bussi lähti liikkeelle. Navigaattorin määränpääksi oli näppäilty ‘Wittenberg’. Ensitöiksemme sinne saavuttuamme osallistuimme legendaarisella Wittenbergin linnankirkolla englanninkieliseen jumalanpalvelukseen, jossa esiinnyimme pienen kuoron kanssa. Oli mielekästä esittää evankeliumipohjainen laulu Lutherin haudan vieressä siinä kirkossa, jonka oveen teesit naulattiin. Nyt oltiin tosiaan juurilla. Tämän jälkeen kiipesimme kirkontorniin ikuisuuden kestäviä portaita pitkin. Loppupäivä meni Wittenbergiin tutustuessa. Kävimme vielä merkittävimmässä Lutherhausissa, ja poseerasin myös Melanchtonhausin oven edessä. Illan tultua väsynyt joukko maleksi takaisin bussille ja suuntasimme Friedensauhun.

Tämä Saksan adventtikirkon omistuksessa oleva teologiaan painottava korkeakoulu oli fasiliteeteiltaan valtava. Hostimme jakoivat huoneemme ja kävimme iltapalalla sen jälkeen.

Ti 17.10.

Konstan ja Hiskin kanssa tutustuimme alueen karttaan, totesimme alueen olevan noin viisi kertaa suurempi kuin mitä yöllä arvioimme. Korkeakoulun lisäksi alueella oli yli 200 paikkainen vanhainkoti, omakotitaloja, asuntoloita, moderni kirjasto, hieno ruokala ja alueen päädyssä oli ymmärtämämme mukaan leirikeskus.

Tänään myöhästyneen lähdön syy oli Valtterille noussut erittäin korkea kuume. Nyt se ei tietenkään ärsyttänyt ketään, sillä oli ilmiselvää, että hänen hyvinvointinsa oli etusijalla. Lähialueen lääkärit eivät suostuneet ottamaan häntä vastaan, joten toimitimme hänet Berliiniin adventtikirkon sairaalaan vastaanotolle.

Berliinissä menimme ensin katsomaan muuria ja sen jälkeen kuljimme läpi keskustan nähtävyydet, ja kävelin yksin yli kilometrin nähdäkseni erään monumentin, jonka päässä on kultainen enkeli. Koska aikaa oli alle tunti, otin riksan palatakseni takaisin parlamenttitalon läheisyyteen. Tingin hintaa, mutta koska riksaa ajava mies oli uskomattoman mukava, maksoin täyden hinnan.

Lähdimme Berliinistä tietysti viiveellä sillä kolme sankaria saapuivat myöhässä ja jouduimme tekemään taktisen korttelikierroksen ja nappaamaan heidät lennosta kyytiin. Kerkesimme kuitenkin ajoissa Travemündeen yölaivaan. Tällä kertaa saimme hyvät unet, ja ruokakin oli paljon parempaa kuin viimeksi.

Ke 18.10.

Aamun bussiin suunnistaminen oli hektistä. Sukellellessani rekkojen välissä olin hiukan adrenaliineissa. Jyrki antoi backupinsa rukoilemalla puolestani, kun juoksentelin rekkojen seassa.

Matkalla suomensin sekä laajensin Erfurtin saarnaa, joka pitäisi pitää Helsingissä tulevana sapattina. Skandinavian kylmä ilma oli taas niin kiduttavaa verrattuna Saksan 23 asteen lempeisiin lämpöihin. Viimeinen etappi ennen laivaa oli Ekebyholm, jossa söimme päivällistä. Jopa Enna myönsi jälkikäteen ruoan olleen “sairaan hyvää”. Tähän en kyennyt samaistumaan, mutta hienoa, että hän piti siitä.

Matkan viimeinen määränpää oli kylmä ja karu, mutta niin rakas Suomi Finland.

Kirjoittanut Mikael Takamaa, L15