Koulurakennus iltahämärässä

 

Koulun vaihto merkitsi minulle paljon

 

Ennen Toivonlinnan koulua olin ihan normaalissa koulussa. Tulin Toivonlinnaan yhdeksännelle luokalle. Tulin tänne, koska olin aijemmin jo halunnut tänne kouluun ja perheemme muutti tänne. Tärkein syy miksi tulin on se, että tämä koulu on kristillinen ja täällä on paljon ystäviäni.

Kaksi viikkoa ennen koulujen alkua sain tietää, että pääsen toivonlinnaan kouluun. Uutinen yllätti minua, kun sain vihdoin tulla tänne kouluun. Ensimmäinen ajatus oli, että kaikki ystäväni jää edelliseen kouluuni ja saankohan uudesta koulusta ystäviä. Mutta tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. Olen viihtynyt täällä ja saanut paljon ystäviä.

Toivonlinnassa on parasta se, että täällä on paljon ystäviä, erillaista toimintaa ja erillaisia ihmisiä. Kurjaa, että täällä ei ole niin paljon oppilaita. Voisi olla enemmänkin ja toivon, että tulevaisuudessa tulee lisää ihmisiä tänne.

Ne jotka miettivät tuloansa Toivonlinnaan, niin haluan sanoa, että täällä voit olla oma itsesi ja saada ystäviä. Ja jos haluat hengellistä toimintaa, niin tämä paikka on oikea. Suosittelen tulemaan tänne kouluun. Itse olen tykännyt olla täällä ja olen iloinen, että tulin, sillä täällä on kaikki mitä tarvitsen. Täällä voit oppia paljon ja saada uusia ajatuksia.

Toivonlinnan tulen muistamaan hyvistä ystävistä ja kaikista ihmisistä joita olen tavannut. Toivonlinnan luonto on myös niin kaunis, että sitä ei voi olla unohtamatta. Täällä on, myös hyviä ja ystävällisiä opettajia.

Koululla on väliä, ainakin minulle. Haluan suorittaa kouluni hyvässä ilmapiirissä ja mukavien ihmisten kanssa. Opiskelukin on helpompaa, kun viihtyy koulussa, silloin koulusta jää hyvät muistot ja numerot.

Täällä ollessani olen oppinut paljon uutta ja ymmärtänyt asioita erillälailla. Täällä saan olla oma itseni, eikä tarvitse esittää. Toivonlinnan koulu ja kaikki ystävät ovat yksi parhaimmista asioista, mitä minulle on tapahtunut.

 

Sonja, 9.lk

 

Toivonlinnaan vuodeksi

 

Vaihdoin koulua Toivonlinnaan yhdeksännen luokan ajaksi. Kävin ennen koulua omalla asunpaikkakunnallani.

Edellinen kouluni oli vain kilometrin päässä kodistani. Koulumatka oli siis lyhyt ja mukava. Kuitenkin koulunkäynti alkoi tuntua rasittavalta neljänsadan hengen koulussa, jossa ruuhkaiset käytävät välituntien jälkeen sekä lähes huomaamaton pieni ivailu oppilaiden kesken oli arkipäivää. Totesin kaipaavani ystävällisiä ja kohteliaita uskovia nuoria.

Niinpä päätin vaihtaa koulua Suomen Kristilliseen Yhteiskouluun Toivonlinnaan, jossa olin kuullut parin tuttavan käyvän koulua. Olin kuullut, että se on hyvä koulu, jossa on riittävästi oppilaita, ei liian paljon mutta tarpeeksi, ja että yhteishenki koulussa on hyvä.

Ensimmäisenä päivänä kaikki oli uutta ja kummallista. Miten kukaan voi löytää tuosta suuresta koulurakennuksesta oikean luokan, ja miten opin syömään koulussa pelkkää kasvisruokaa? Ensimmäiset kouluviikot olivat totuttelua uuteen. Pian alkoivat luokat löytyä, ja opin tuntemaan oppilaita. Kouluruokakin alkoi maistua, vaikkei aina tunnistanutkaan ruokalajia.

Toivonlinnaan on minulta matkaa noin tunti; puoli tuntia kävellen ja puoli tuntia ”koulukyydillä” eli ns. koulutaksilla. Aikaiset aamut ja myöhäiset kotiintulot ovat tänä syksynä olleet rasittavia, mutta kauniit maisemat sekä kokonaisuudessaan koko tämä kristillinen koulu ovat kuitenkin tehneet hyvää minulle.

Toivon, että tämä peruskoulun viimeinen vuosi voisi olla mukava ja saisin Toivonlinnasta eväistä tuleviin vuosiin. Toivonlinna on mielestäni hyvä ja hieno koulu, ja suosittelen sitä kaikille kristityille ja muillekin nuorille, jotka haluavat yhteyttä uskoviin nuoriin.

 

Mirja, 9.lk

 

Vaihto Toivonlinnaan

 

Kävin ennen koulua, jossa oli hyvin huono yleinen ilmapiiri. Kuulin Toivonlinnasta eräältä ystävältä, joka kävi siellä ja oli siihen todella tyytyväinen. Koulun vaihto oli minulle silloin luonteva ratkaisu. Toivonlinnaan tultuani huomasin nopeasti erityisesti asuntolassa asuvien opiskelijoiden keskuudessa vallitsevan tiiviin yhteisöllisyyden, johon olin todella yllättynyt, koska en ollut sellaista ennen kouluympäristössä tavannut.

Toivonlinnan hienoihin ominaisuuksiin kuuluu myös hienot luonnonmaisemat jotka ympäröivät koko kampusta, kuten merenranta koulutaloa vastapäätä sekä iso omenapuutarha. Kurja puoli minunlaiselleni ulko-oppilaalle on bussien vähäinen liikenne. Käytän samaa bussi-linjaa aamuisin ja iltapäivisin, joka kulkee harmillisen harvoin; kolme kertaa päivässä, eikä lukujärjestys aina myötäile tätä aikataulua. Odottelu-tunteja kerääntyy koululla, mikä ei kuitenkaan ole vain huono juttu; tässä ajassa voi vaikka tehdä läksyjä tai lukea kokeisiin.

Suosittelen Toivonlinnaa kaikille, jotka arvostavat kristillisiä elämäntapoja ja viihtyvät myös maalaismaisemissa, ja myös kansainvälisille ihmisille, sillä Toivonlinnassa on oppilaita monesta eri maailmankolkasta. Eri kansallisuuksia löytyy jopa reilut 20. Toivonlinnaan tuleville neuvoisin varautumaan aluksi pieneen kulttuurishokkiin, varsinkin jos tulet kaupungin koulusta.

Itse tulen muistamaan koulun ainakin omintakeisesta ympäristöstään, mutta vieläkin paremmin tulen muistamaan ne ihmiset jotka olen tavannut. Tulin Toivonlinnaan myös opiskellakseni Ranskaa, jonka opetusta ei tarjottu edellisessä koulussani. Se on ollut mahtavaa, enkä olisi tänne tullessani osannut aavistaa mitä kaikkea muutakin koulun vaihto toisi mukanaan!

Linnea, 9.lk

Kun vaihdoin koulua

 

Tulin Toivonlinnaan maanantaina 25. marraskuuta. Tulin tänne keskellä kouluvuotta, Koska perheemme piti muuttaa lähemmäs koulua. Muuttomme oli kovin hankala, koska isä oli Amerikassa, vanhin sisko Ruotsissa ja kaksi minua vanhempaa siskoa olivat Toivonlinnassa jo valmiiksi. Meitä oli vain kolme, äiti, pikkuveli ja minä,

Olin jo pitkään miettinyt millainen uudesta koulusta tulisi ja millaisia ihmisiä tulen tapaamaan. Minun päässäni myös kulki monta muutakin kysymystä: ”Millaisia oppitunnit ovat?” ”Sovinko minä joukkoon?” ”Ovatko opettajat kivoja, vai ovatko he hirveitä?” Aluksi minua jännitti ainoastaan uuteen kotiin pääseminen, mutta kun olimme päässeet uuteen kotiin, minua alkoi jännittää koulu.

Muuttopäivänä, eli 21. torstaina, meidän kolmen piti siirtää kaikki tavarat kuorma-autoon, jota äiti ajoi. Kun olimme vihdoin saaneet tavarat kuormuriin, menimme ajamaan Harvaluotoa päin. Perille päästyämme paikalla oli uuden talomme vuokraisäntä ja pari muuta miestä, he olivat siellä pianon siirtämistä varten. Myöhemmin sinä iltapäivänä minun kaksi vanhempaa siskoani Toivonlinnasta tulivat auttamaan. He olivat tulleet metsäpolkua pitkin Toivonlinnasta, josta he jatkoivat tietä pitkin talolle. Se oli meidän koulureitti.

Toisena päivänä menin tutustumaan kouluun ja siellä oli ihan mukavaa. Maanantaina sain nähdä oma luokkani ja oman luokanvalvojani. Se oli mukavaa, koska luokka ei ole liian iso eikä liian pieni. Sain heti ensimmäisenä päivänä uusia kavereita, mutta ruokaan en ole vielä tottunut.

Omasta mielestäni on mukavaa, että koulussa tapaa myös ulkomaalaisia, niin kuin myös itseni. Ja on mukavaa että koulussa on jokaisella jotain yhteistä ja kukaan ei ole varsinaisesti ujo. Kaikki puhuvat kaikille, hymyillään, tervehditään ja ystävystytään parissa minuutissa. Olen itsekin todella sosiaalinen, joten oli kivaa, että koulussa on muitakin minunlaisiani.

Minä menin Toivonlinnaan 8. luokalle ja pikkuveljeni meni ala-asteelle 5. luokalle. Minulla oli jo valmiiksi täällä ystävä ja hän auttoi vallattomasti luokkien löytämisessä ja aikatauluissa.

Hurjinta oli se, että valinnaisia pitää olla yhteensä kolmetoista! Niitä on niin paljon, että lukujärjestykseni on ihan tupaten täynnä. Toivonlinna on kyllä muuten ihan kiva koulu. Suosittelen koulua kenelle vain, mistä vain, koska täällä koulussa on asuntola, hyviä opettajia, mukavia ihmisiä ja oppilaita sekä muuta mukavaa. Ja vaikka vaihtaisikin koulua kesken kaiken, se ei haittaisi, koska täällä sopeutuu todella hyvin kaikkeen.

Ester 8.lk

 

 

Topila on yksinkertaisesti paras!

 

Muutin Järvenpään koulusta ensin Saloon kouluun.

Minua oli kiusattu jo yli viisi vuotta ja kiusaaminen vain jatkui. Olin toisessa koulussa noin puolivuotta ja kuudennen luokan joululomalla siskoni ehdotti minulle Toivonlinnaa.

Luokkani oli heti alkuun erittäin mukava ja asuntolan väki myös. Olin nimittäin saanut muuttaa ns. alaikäisenä asuntolaan. Muut asuntolalaiset olivat kaikki joko yläaste ikäisiä ja lukiolaisia. Mutta minut otettiin hyvin vastaan.

Sain monia kavereita jo todella pian ja ainakin äitini huomasi minussa tapahtuneen muutoksen kiusaamisen loppumisen myötä. Olen kuulemma paljon eloisampi ja pirteämpi verrattuna parin vuoden taa. Olen myös alkanut hymyillä enemmän. Melkein viisi ja puoli vuotta kestänyt kiusaaminen on kuitenkin jättänyt minuun suuret arvet, enkä ole päässyt joistakin asioista vieläkään yli.

Toivonlinnassa koulun ilmapiiri on paljon parempi ja asuntolassa on mukavaa. Koulu lähti minulla kasvuun ja arvosanani nousivat kuudesta kahdeksaan. Käytös minulla nousi saman verran. Kuitenkin yksinkertaisesti parasta Toivonlinnassa oli ihmiset. Minua yllätti asuntolaan muuttaessani todella suuresti ihmisten avoimuus, ystävällisyys ja hyväsydämisyys. Oli aivan ihanaa huomata monen vuoden kiusaamisen jälkeen, että ystävällisiäkin ihmisiä on olemassa vielä ja että joku haluaa olla ystävällinen minuakin kohtaan.

Kokemukseni perusteella voin sanoa että sillä todellakin on väliä missä koulunsa suorittaa. Jokaisessa koulussa ympäri maailmaa on kiusaamista, mutta joissain kouluissa sitä on vähemmän ja siihen puututaan heti ja vakavasti. Kuten Toivonlinnassa. Myös monissa kunnan kouluissa on alhaisempi koulutustaso luokalla olevien keskittymishäiriöisten ja muuten vain häiritsevien oppilaiden takia.

Tulen muistamaan Toivonlinnan ikuisesti siitä ystävällisyydestä jota sain kokea. Ja siitä kuinka mukavaa asuntolassa oli asua ja itsenäistyä.

Irene 8.lk