Kirkkopäivien 2017 paneelikeskustelu: Arjen ekumenia asuntolayhteisössä

Featured

Lauantain (20.5.) Kirkkopäivien 2017 yksi ohjelmanumeroista oli paneelikeskustelu, jonka aiheena oli arjen ekumenia asuntolayhteisössä.  Paneelin edustajat olivat Rauno Vartiainen (asuntolan ohjaaja), Ansku Jaakkola (asuntolassa asuvan nuoren äiti sekä Adventti-seurakunnan pastori),  Silja Lamminmäki-Vartia (lastentarhanopettaja), Anneli Rautiainen (OPH:n kokeilukeskuksen päällikkö), sekä Irene Laitinen ja Mikael Takamaa, jotka molemmat ovat asuntolassa asuvia lukiolaisia. Paneelin vetäjänä toimi SKYK:n äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Merja Laine-Sjöström.

Keskustelu avattiin Rauno Vartiaisen selvityksellä, mitä tapahtuu, kun syksy koittaa ja uudet sekä vanhat asuntolan asukkaat saapuvat asuntolaan. Vartiainen toteaa, että enimmäkseen kaikki tapahtuu omalla painollaan – ikään kuin nuoret itse luovivat tilanteessa itselleen sopivalla tavalla. Tosin myöhemmin hän toteaa, että kahdeksantoistavuotisen ohjaajan uralla hän on alkanut yhän enemmän painottaa sitä, että oppilas tuntee olonsa turvalliseksi. Kun oppilas tuntee olevansa turvallisessa paikassa, on mahdollista kehittää luottamuksellinen ilmapiiri.

Ansku Jaakkolalta kysyttäessä, onko hän jotenkin erityisesti opastanut omaa tytärtään, joka on asunut nyt kaksi vuotta asuntolassa, hän toteaa, ettei mitenkään erityisesti hengellistä opastusta ole antanut. Jaakkola kertoo myös, että silloin kun on itse asunut samaisessa asuntolassa, tunsi alkuun helpotusta, kun ei ollut enää hengellisessä mielessä vähemmistössä, kuten kunnallisessa koulussa oli ollut.

Tämän allekirjoittaa myös Irene Laitinen, joka tuli asuntolaan poikkeusluvalla jo 12-vuotiaana jouduttuaan kiusaamisen kohteeksi entisessä koulussaan. –  Enää ei ollut ihmettelijöitä tai pilkkaajia ympärillä, jos luki itsekseen Raamattua, toteaa toisen lukiovuoden opiskelija kuuden vuoden takaisista koulumuistoistaan. Hän  toteaa Vartiaisen sanoin, että mitään suuria “uskonsotia” asuntolassa ei ole ollut, vaikka saman katon alla viettävät aikaansa sekä adventistit, helluntailaiset ja muihin uskonnon haaroihin kuuluvat oppilaat ja opiskelijat. Jokainen on oppinut kunnioittamaan toistensa näkemyksiä, vaikka jotain eroja oppien välillä onkin.

Mikael Takamaa, joka on asunut asuntolassa kaksi vuotta, toteaa että juuri keskustelujen kautta oma hengellinen identiteetti on löytynyt. Tosin hän mainitsee, että loppujen lopuksi jokainen tekee kuitenkin yksin uskonratkaisun ja kohtaa Jumalansa yksin. Omaa taustaansa hän raottaa sen verran, että kertoo ennen SKYK:uun tuloa olleensa “lievästi sekaisin” elämässä: oli jos jonkinlaista hairahdusta sekä vanhempien vastustamista. Takamaa halusikin lähteä kotoaan saadakseen etäisyyttä tapahtumiin ja itsenäistyäkseen. Hän toteaa lopuksi, että välit vanhempiin ovat parantuneet huomattavasti sitä mukaan, kun on löytänyt Jumalan oikeasti. Nyt pystyy jopa keskustelemaan asioista vanhempiensa kanssa, eikä ole heistä enää riippuvainen muuten kuin rahallisesti, naurattaa Takamaa yleisöä.

Lastentarhanohjaaja Silja Lamminmäki-Vartia kohtaa työssään monikulttuurisen arjen. Hän toteaa, että lapset oppivat jo todella varhain lukemaan sosiaalisia koodeja, kuten katseita, asentoja, ilmeitä ym. merkkejä, joita ympäristön ihmiset koko ajan lähettävät. Lapset ovat fiksuja ja tulkitsevat nopeasti, mikä on vain sanahelinää ja mitä mieltä aikuinen oikeasti on kulttuurisista eroista. Lamminmäki-Vartia toteaa myös, että turhan usein kulttuurieroja käsitellään negaatioiden kautta: mitä jotkut eivät saa tehdä tai mihin eivät saa osallistua.

Opetushallituksen edustaja Anneli Rautiainen painottaakin kulttuurin moninaisuuden tunnistamista. Tässä ovat avainasemassa myös nykyinen opettajakoulutus ja opettajien täydennyskoulutus, jotta lasten kanssa työskentelevät osaavat tarttua aiheeseen ja ohjata oppilaita huomioimaan kulttuurin moninaisuus. Tärkeintä ei ole, mitä opitaan vaan miten tietoa käytetään, tähdentää Rautiainen.

Juuri kun panelistit ovat päässeet vauhtiin, lähes 60 min on vierähtänyt ja on aika lopettaa. Millainen  asuntolayhteisö sitten on hengellisen identiteetin ja yleensä identiteetin rakentamisen paikkana? Puheenvuoroista voi päätellä, että juuri moninaiset taustat herättävät keskustelua, mutta auttavat nuoria myös rakentamaan suvaitsevaisuutta: ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa uskoa. Ei ole myöskään kaukaa haettua, jos väittää, että etäisyys vanhempiin autta  rakentamaan keskustelevamman suhteen heihin: oma itsenäistyminen antaa perspektiiviä myös vanhempien toimintaan.

Paneelin jälkeen kaikki ovat ehdottomasti sitä mieltä, että keskustelua asiasta pitäisi käydä enemmän. Ehkä seuraava paneeli on sitten syksyllä SKYK:n vanhempainillassa.

Merja Laine-Sjöström

 

 

 

 

AVOIMET OVET

AVOIMET OVET

sunnuntaina 21.5.2017 klo 13-16 Toivonlinantie 630

Tervetuloa koululle ja kampukselle!
Tarjolla on poniratsastusta, pomppulinna, uimahalli, rantasauna, frisbeegolf, kasvomaalausta, kakkukahvila rantahuvilassa, kasvislounas (klo 13-15, hinta 5 €) ja myyjäisten antimia yms.

ERI TAVOIN USKOVAT NUORET ASUNTOLAYHTEISÖSSÄ

 Logomo Move 2 Auditorio (126 henk.), Köydenpunojankatu 14

Adventtikirkon ylläpitämällä Toivonlinnan kampuksella asuu ja opiskelee noin 170 nuorta läpi kouluvuoden. Tule kuulemaan, miten eri kirkkokunnista tulevat nuoret elävät ekumeniaa arjessaan.

Mitä tapahtuu, kun kotoa opittu usko kohtaa toisenlaisen kristillisen uskon? Mitä tapahtuu, kun uskova ja ei-uskova nuori asuvat samassa asuntolassa.

Paneelikeskustelussa mukana nuoria, heidän vanhempiaan, koulun edustaja ja asiantuntijoita.

Linkki ohjelmaan:

Koulupäivien aikataulu

Koulupäivän aikataulua syksyllä 25.9. saakka:

  1. 8.45 – 10.00 (Bussi perillä klo 8.45)
  2. 10.05 – 11.20
  3. 11.50 – 13.05 (tunti on hyvä lopettaa 13.00)
  4. Liikuntavartti (Bussi lähtee 13.45, odottelua tulee 20min)
  5. 13.20 – 14.35 (Bussi lähtee klo 14.45)
  6. 14.35 – 15.50 (Bussi lähtee klo 15.40, ulko-oppilaat pitää päästää 10 min. aikaisemmin)

 

Koulupäivän aikataulu 26.9. lähtien: 

  1. 8.45 – 10.00 (Bussi perillä klo 8.45)
  2. 10.05 – 11.20
  3. 11.50 – 13.05
  4. Liikuntavartti (Bussi lähtee 13.45, odottelua tulee 20min)
  5. 13.25 – 14.40 (Bussi lähtee klo 14.45)
  6. 14.45 – 16.00 (Bussi lähtee klo 16.10, odottelua 10min)

26.9. lähtien klo 8:45 Toivonlinnaan saapuvan auton vaihto on Toivonlinnantien alussa.

 

Asuntolan käyttöön on kunnostettu 10 Toivonlinnan rekisterikilvillä varustettua polkupyörää. Opiskelijat voivat lainata polkupyöriä omaan käyttöönsä kunhan huolehtivat, että ne on asianmukaisesti lukittuna levossa ollessaan ja palautuvat sovitusti takaisin asuntolaan. Koululla ei ole pyöräilykypäriä, joten pyöräilyä varten on hyvä tuoda mukaan oma kypärä!

t. rehtori Marle Himberg

Auringon hellimät kevätjuhlat

Sininen taivas, omenapuutarha ja sen takana kimmeltävä meri. Lämpömittarin elohopea kipuaa päättäväisesti kohti kahtakymmentä astetta jo heti aamusta. Juhlasalin tuolit ovat täyttyneet yhteiskoulun oppilaista ja juhlavieraista. Yhdeksäsluokkalaiset ja abiturientit valmistautuvat tulevaan juhlaan yhdessä luokanvalvojansa ja ryhmänohjaajansa kanssa. Syvänpunaiset ruusut asetetaan rintapieleen. Vielä nopeat kuulumisenvaihdot: ”Jännittääkö?” Abiturientti nyökkäilee, mutta leveä hymy kertoo, että tätä päivää on odotettu hartaasti.

Juhlakulkue järjestäytyy: rehtori Marle Himberg, abiturientit, ryhmänohjaaja Merja Laine-Sjöström, 9.-luokkalaisten luokanvalvoja Heidi Somerville, yhdeksäsluokkalaiset ja heidän entinen luokanvalvojansa Susanna Huovila ovat asettautuneet jonoon. Trumpettien soiton tahdissa kulkue marssii omille paikoilleen. Kun trumpetistit musiikinopettaja Boris Källman ja peruskoulunsa päättävä Eveliina Ainsalo päättävät Källmanin säveltämän Fanfare for Two Trumpets -kappaleen, juhlaväki istuutuu.

Alkutervehdyksessään rehtori Himberg toivottaa juhlaväen koulun historian 84. kevätjuhlaan tervetulleeksi, minkä jälkeen abiturientti Liisa Nykänen johdattaa kuulijat rukoukseen ja pyytää kaikille taivaan Isän suojelusta sekä rohkaisua niille, jotka vielä kenties etsivät omaa hengellistä johdatustaan. Yhdeksäsluokkalaisten Rebecca Rosenin ja Eveliina Ainsalon esittämä kaunis, rauhallinen duetto Come Home johdattaa rehtorin vuosikatsaukseen.

Rehtori Himberg kiteyttää menneen vuoden kolmeen kohtaan: kollektiiviseen ponnisteluun, henkisiin ja hengellisiin siunauksiin sekä muutoksen keskellä elämiseen. Rehtori muistuttaa, että vaikka monet tahot – henkilökunta, tukijat, oppilaskunta ja vanhemmat – ovat tehneet kovasti töitä, ei kukaan yksittäinen ihminen omista koulua, vaan koulun tulevaisuus on Jumalan käsissä. Hän toteaa oppilaskunnan viihtyvyyden kasvaneen, lukio-opintojen keskeytysprosentin olevan todella pieni ja opiskelijoiden vakaumuksen lujittuneen ja uskonelämä vahvistuneen. Kampukselle on hiipinyt pikkuhiljaa myös muutos, mikä näkyy muun muassa kasvitarhatoiminnan muodossa, kanoina, kukkoina ja mehiläisinä, opaskyltteinä, pensseleinä ja maaleina, asuntolan lukutunteina, ohjeina, käytänteinä, opetusmenetelminä ja teknologiana. Katsauksen lopuksi rehtori omistaa vanhemmille ja henkilökunnan jäsenille Khalil Gibranin runon Sinun lapsesi eivät ole sinun muistutukseksi siitä, että lasten elämään voi kyllä vaikuttaa, mutta heidän elämäänsä ei voi ohjailla ja rajoittaa. Oman lisänsä puheeseen tuo juhlasalin sivuovesta sipsutellut kullanvärinen Felix-kissa, joka suorittaa oman catwalkinsa oman arvonsa tuntevasti. Felix toteaa tulleensa nähdyksi ja sipsuttelee takaisin ulos – arvokkaasti häntä pystyssä.

Viisikymmentä vuotta sitten ylioppilaiksi lakitettiin yhdeksän opiskelijaa, joista viisi – Pertti Arkko, Päivi Luukko-Salmela, Ari Laitinen, Maire Ikonen ja Tuulikki Saksanen – ovat päässeet paikalle kunnioittamaan läsnäolollaan juhlapäivää sekä muistelemaan omia opiskeluaikojaan. Ari Laitinen esittää riemuyliopppilaiden puolesta tervehdyksen, jossa hän muun muassa kiittää juhlaväen joukossa istuvaa englanninopettajaansa, nyt 101-vuotiasta, Kaisu Kaarimaa.  Laitinen kuvailee puheessaan, millaiset eväät Toivonlinna on antanut vuoden 1966 ylioppilaille, ja kuulijat saattavat tulla vain siihen lopputulokseen, että Laitista itseään on ainakin siunattu monenlaisella työkokemuksella; hän on äänityöläinen, kääntäjä ja kuvataiteilija – vain muutaman tehtävän mainitakseni. Tervehdyksen lopuksi Laitinen esittää Anne-Mari Kaskisen runoon Jos joku on valoa vailla säveltämänsä laulun.

Kuten joka vuosi stipendejä jaetaan useampi kymmen. Stipendejä ovat jakamassa opettajat Anne Erkkilä ja Samuel Ruohomäki, sekä riemuylioppilaista Pertti Arkko ojentaa stipendin luonnontieteistä kiinnostuneelle opiskelijalle. Juhlapuheen piti tänä vuonna abiturientti Vilhelm Leppälän äiti Tuula Leppälä, joka on yhdessä miehensä Tapani Leppälän kanssa saanut seurata neljän lapsensa koulu-uraa Suomen kristillisessä yhteiskoulussa. Puheen runkona on Kosketa minua henki -virren sanat, joiden ympärille Leppälän muistot Toivonlinnasta kietoutuvat.

Yhdeksäsluokkalaiset ryhdistäytyvät, sillä vihdoinkin on heidän vuoronsa: rehtori johdattaa ryhmän luokanvalvojineen lavalle, joka on koristeltu isoin, valkoisin kukka-asetuksin. Peruskoulunsa päättäneet kukitetaan, ja he saavat päättötodistuksensa. Luokan puheenjohtaja Julia Rantala kiittää luokkakavereitaan ja luokanvalvojiaan kolmesta yläkoulun vuodesta. Yhdeksäsluokkalaiset muistavat luokanvalvojiaan – sekä entistä että nykyistä – pienellä muistolahjalla. Samassa yhteydessä rehtori kuuluttaa myös SKYK:n lukioon valmistavasta ryhmästä valmistuneiden opiskelijoiden nimet, joita on yhteensä viisi.

Kun päättötodistuksensa saaneet ovat päässeet takaisin paikoilleen, on lukion toisen vuosiluokan opiskelijoiden Minttu Rantasen sekä Leo Lammin vuoro. Lammi säestää kitaralla, kun Minttu Rantanen esittää abiturientti Sandor Soosaarin toivoman kappaleen Blackbird. ”Nyt täytyy nauttia”, kuiskaa Soosaar.

Vihdoinkin koittaa ehkä odotetuin ohjelmanumero: ylioppilastodistusten jako. Abiturientit asettuvat aakkosjärjestykseen lavalle, rehtori ojentaa heille vuorollaan ylioppilastodistuksen ja ryhmänohjaaja kukittaa jokaisen halauksen kera. Rehtori julistaa abiturientit ylioppilaiksi, ja valkoiset lakit laskeutuvat koristamaan opiskelijoiden päätä. Gaudeamus igitur kajahtaa ilmoille, ja tuoreet ylioppilaat saavat sulatella tuntemuksiaan laulun ajan. Uusi ylioppilas, luokan sihteeri Fia Forsman kiittää puheessaan Toivonlinnaa paikaksi, joka on antanut hyvät eväät elämälle, ja vuorossa on vielä ryhmänohjaajan muistaminen ja tämän kiitokset luokalle.

Ylioppilas Maria Kopponen esittää säveltämänsä ja sanoittamansa laulun Vielä en sano näkemiin, vaikkakin kohta luokkakavereiden teiden eroaminen on väistämätöntä. Suomen Adventtikirkon johtaja Kalervo Aromäki tuo kirkon tervehdyksen ja onnittelee uusia ylioppilaita sekä peruskoulunsa päättäneitä. Juhla päätetään Suvivirteen, joka varmistaa sen, mitä oppilaat ovat jo muutaman päivän – tai viikon – odottaneet: kesäloman alkamisen. Yhteislaulua ovat säestämässä Sonja Tanttari (huilu) sekä Aino Kemlin (klarinetti), ja esilaulajina ovat Arsene Igihozo, Gustave Ngirimana ja Lassi Kirkkomäki.

Elohopea on saavuttanut jo lähes 25 celsiusasteen, kun juhlijat kokoontuvat koulun edustalle puutarhaan. Kukat vaihtavat syliä, tuttuja halataan ja onnitellaan ja käsi pyyhkäisee silmäkulmaa. Voisiko opiskelija päättää opintonsa kauniimmassa paikassa kuin Toivonlinna!

Peruskoulunsa päättäneet, kevät 2016.

Vasemmalta ylhäältä: Rebecca Rosen, Susanna Huovila, Lotta Mäkelä, Wilina Tojkander, Linus Palviainen, Konsta Kero, Tiitus Helminen, Lassi Kirkkomäki, Gustave Ngirimana, Eemil Huhtinen, Esko Talvensaari, Titta Tuukkanen, Aino Kemlin, Arsene Igihozo, Charlotta Smeds, Milana Kallionpää, Eveliina Ainsalo, Venla Meinander, Julia Rantala, Eva-Maria Viljanen, Jenny Kirkkomäki, Janna Peltonen, Anna-Sofia Koskela ja Jonna Rajala. Kuva: Foto-Silmunen.

Riemuylioppilaiden kuva

Ari Laitinen, Marke Ikonen, rehtori Marle Himberg, Päivi Luukko-Salmela, Pertti Arkko ja Tuulikki Saksanen. Kuva: Teppo Salmela.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Opetushallituksen virkamiehet Toivonlinnan auringossa

Aurinkoisena toukokuun tiistaina Opetushallituksen perusopetuksesta vastaavat virkamiehet suuntasivat kevätretkibussinsa kohti Piikkiötä. Retken kohteena oli Suomen kristillisen yhteiskoulun kampus Toivonlinnassa.

Alakoulussa vieraita ihastutti lasten laulu ja monet taidokkaat kuvaamataidon työt, joita oli runsaasti esillä. Myös sitä kiitettiin ääneen, että samassa opetusryhmässä voi tarpeen niin vaatiessa olla useampia aikuisia ohjaamassa lapsia.

Koulun kasvislounas sai kiitosta sekin. Lounaan aikana Nurmikoti Oy:n toimitusjohtaja Ruut Ruohonen kertoi kampuksen palvelukotihankkeesta. Vieraista ajatus vanhusten, lasten ja nuorten ikäkaariyhteisöstä kuulosti oikein kannatettavalta.

Sekä asuntolassa että koulun puolella opiskelijoiden viesti kysyttäessä oli sama: koulu ja varsinkin asuntola on kuin suurta perhettä. Lisäksi oppilaiden ja opettajien suhdetta kuvailtiin läheiseksi. Oppilaat kiittelivät opettajien työotetta: kaikkien menestyksestä huolehditaan ja lisäapua saa, jos se on tarpeen.

Villa Ljunghällissä vieraita hellittiin koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan Anne Rantasen järjestämillä kakkukahveilla. Tiina Martikainen, Arttu Ruohomäki ja Mikael Takamaa sekä Minttu Rantanen esittivät musiikkia.

– Opimme todella paljon ja on hyvä, että näemme erilaisia kouluja. Tällä koululla on tulevaisuudessa kaikki edellytykset nousta uuden pedagogiikan ja oppimisympäristön malliksi monille muille, sanoi opetusneuvos Anneli Rautiainen vierailun päätteeksi. Hän kannusti käyttämään koulun kauneutta ja omaleimaisuutta enemmänkin hyväksi pedagogisesti.

 

Jaana Shelby

|