Itsenäisyyspäivän aattona Suomen kristillisen yhteiskoulun arki käynnistyi normaalisti: koulu alkoi 8.45 ja aamun kaksi 75 minuutin tuntia pidettiin lukujärjestyksen mukaan. Kuitenkin koko aamun oli aistittavissa, että jotain erityistä oli tekeillä. Koulun kappelia siivottiin kovalla tohinalla, ylimääräisiä soittimia kannettiin pois ja juhlaan tarvittavaa pc:tä vaihdettiin pariin otteeseen. Samalla kannettiin saliin näyttävää kukka-asetelmaa sekä jättimäisiä, valkoisia ruusuja.
Kun kello tuli kaksitoista, sali alkoi täyttyä yleisöstä. Itsenäisyyspäivää kokoontuivat juhlistamaan niin oppilaat kuin ylioppilaaksi lakitettavan opiskelijan Tiina Martikaisen läheiset ja ystävät. Boris Källmanin soittaman juhlamarssin tahdissa lippukulkue lipui saliin etunenässä ensimmäinen airut Minttu Rantanen, lipunkantaja Benjamin Pörhö sekä toinen airut Jasmin Söderman. Seuraavana kulkueessa olivat rehtori Gunnevi Peltonen, Tiina Martikainen sekä hänen ryhmänohjaajansa Merja Laine-Sjöström.
Koko juhlan juonsivat ansiokkaasti lukion ensimmäisen vuoden opiskelijat Ebba Lindblom sekä Mette Kronström. Tervetulotoivotukset lausuttiin sekä suomeksi että ruotsiksi, jotta molemmat viralliset kielet saisivat arvoisensa huomion. Juontajat totesivat syitä juhlaan olevan 101: sata itsenäisyyden vuotta sekä syksyn ylioppilaan lakitus.
Pastori Jyrki Vehkavuori puhui kahdesta huomionarvoisesta asiasta, jotka ovat vaikuttaneet siihen, mitä Suomi tällä hetkellä on – itsenäisyydestä ja reformaatiosta. Rukouksen jälkeen Källman säesti yhdeksäluokkalaista Odette Uzamukundaa, joka lauloi liikuttavasti Taivas on sininen ja valkoinen -kansansävelmän.
Jokavuotiseen itsenäisyyspäivän juhlaperinteeseen kuuluu tietenkin vapauden viestikapulan vaihto. Viestikapulan ovat lahjoittaneet koululle mm. Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta sekä Rintamanaisten Liitto. Tapaan kuuluu, että lukion abiturientit luovuttavat hallussaan olevan kapulan seuraavalle lukion ryhmälle, josta tulee koulun vanhimpia abien jäätyä lukulomalle. Abeja edustivat puheenjohtaja Minttu Rantanen sekä sihteeri Mikael Takamaa, ja lukion toista luokkaa edustivat puheenjohtaja Amanda Bowers sekä sihteeri Antti Paananen. Osion lopussa kuultiin Veteraanin iltahuuto Källmanin soittamana.
Juhlassa saatiin kuulla myös kantaesitys, kun lukion ensimmäisen vuoden opiskelija Hilja Vehkavuori esitti kirjoittamansa runon Varjoista syntynyt kansa. Runossaan Vehkavuori kysyy arvoituksellisesti, mikä on tämä kansa ja mistä se on saanut voimansa.
Juhlapuheen piti tänä vuonna abiturientti Benjamin Pörhö. Puheen alkuosassa luotiin katsaus menneisyyteen – asioihin, jotka johtivat Suomen itsenäisyyteen. Puolivälissä Pörhö pohti, kuinka kauan nuorten sukupolvien on rakennettava identiteettinsä käytyihin sotiin ja voisiko identiteettiä luoda jotenkin muuten. Keskeisiksi asioiksi nousi kolmen K:n sääntö eli kansanvalta, koulutus ja kehitys. Puheen loppuosa oli omistettu lakitettavalle, ja Pörhö antoi kolme savolaista elämänohjetta Martikaiselle, joka on kotoisin Itä-Suomesta: ” Anna kaekkes vuan elä periks”, “naara itelles ennen kun muut kerkiää” ja lopuksi “monesti voettajat on hävinneitä, jotka piätti koettoo kerran vielä”. Viisaudet kirvoittivat ansaitusti pitkät naurut.
Kuoron Finlandia-hymnin jälkeen Tiina Martikaisen lukioura koki loppuhuipennuksen: rehtori Peltonen julisti hänet ylioppilaaksi. Lisäksi Toivonlinnan seurakunta lahjoitti tälle musiikillisesti lahjakkaalle opiskelijalle sadan euron stipendin, ja yleisö saikin nauttia hänen sekä Jake Perhon esittämästä laulusta Blessed. Juhla päättyi Maamme-lauluun, jonka aikana lippu saatettiin arvokkaasti juhlasalista pois. Uskoisin, että muillakin, kuin vain allekirjoittaneella, olo oli aika siunattu niin lämminhenkisen juhlan jälkeen.
Se, joka heidät yhdistää, on kärsinyt Kristus. / Se, joka heissä syntyy uudesti tuoreen tähtitaivaan alla,
on ylösnoussut Jumalan Poika valo käsivarsillaan. / Se, joka kodittomille koti on, antaa ikuisen rauhan.
Hilja Vehkavuori (Varjoista syntynyt kansa. 2017)
Kuvat: Minttu Rantanen
