101 syytä juhlaan

Itsenäisyyspäivän aattona Suomen kristillisen yhteiskoulun arki käynnistyi normaalisti: koulu alkoi 8.45 ja aamun kaksi 75 minuutin tuntia pidettiin lukujärjestyksen mukaan. Kuitenkin koko aamun oli aistittavissa, että jotain erityistä oli tekeillä. Koulun kappelia siivottiin kovalla tohinalla, ylimääräisiä soittimia kannettiin pois ja juhlaan tarvittavaa pc:tä vaihdettiin pariin otteeseen. Samalla kannettiin saliin näyttävää kukka-asetelmaa sekä jättimäisiä, valkoisia ruusuja.

Kun kello tuli kaksitoista, sali alkoi täyttyä yleisöstä. Itsenäisyyspäivää kokoontuivat juhlistamaan niin oppilaat kuin ylioppilaaksi lakitettavan opiskelijan Tiina Martikaisen läheiset ja ystävät. Boris Källmanin soittaman juhlamarssin tahdissa lippukulkue lipui saliin etunenässä ensimmäinen airut Minttu Rantanen, lipunkantaja Benjamin Pörhö sekä toinen airut Jasmin Söderman. Seuraavana kulkueessa olivat rehtori Gunnevi Peltonen, Tiina Martikainen sekä hänen ryhmänohjaajansa Merja Laine-Sjöström.

Koko juhlan juonsivat ansiokkaasti lukion ensimmäisen vuoden opiskelijat Ebba Lindblom sekä Mette Kronström. Tervetulotoivotukset lausuttiin sekä suomeksi että ruotsiksi, jotta molemmat viralliset kielet saisivat arvoisensa huomion. Juontajat totesivat syitä juhlaan olevan 101: sata itsenäisyyden vuotta sekä syksyn ylioppilaan lakitus.

Pastori Jyrki Vehkavuori puhui kahdesta huomionarvoisesta asiasta, jotka ovat vaikuttaneet siihen, mitä Suomi tällä hetkellä on – itsenäisyydestä ja reformaatiosta. Rukouksen jälkeen Källman säesti yhdeksäluokkalaista Odette Uzamukundaa, joka lauloi liikuttavasti Taivas on sininen ja valkoinen -kansansävelmän.

Jokavuotiseen itsenäisyyspäivän juhlaperinteeseen kuuluu tietenkin vapauden viestikapulan vaihto. Viestikapulan ovat lahjoittaneet koululle mm. Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta sekä Rintamanaisten Liitto. Tapaan kuuluu, että lukion abiturientit luovuttavat hallussaan olevan kapulan seuraavalle lukion ryhmälle, josta tulee koulun vanhimpia abien jäätyä lukulomalle. Abeja edustivat puheenjohtaja Minttu Rantanen sekä sihteeri Mikael Takamaa, ja lukion toista luokkaa edustivat puheenjohtaja Amanda Bowers sekä sihteeri Antti Paananen. Osion lopussa kuultiin Veteraanin iltahuuto Källmanin soittamana.

Juhlassa saatiin kuulla myös kantaesitys, kun lukion ensimmäisen vuoden opiskelija Hilja Vehkavuori esitti kirjoittamansa runon Varjoista syntynyt kansa. Runossaan Vehkavuori kysyy arvoituksellisesti, mikä on tämä kansa ja mistä se on saanut voimansa.

Juhlapuheen piti tänä vuonna abiturientti Benjamin Pörhö. Puheen alkuosassa luotiin katsaus menneisyyteen – asioihin, jotka johtivat Suomen itsenäisyyteen. Puolivälissä Pörhö pohti, kuinka kauan nuorten sukupolvien on rakennettava identiteettinsä käytyihin sotiin ja voisiko identiteettiä luoda jotenkin muuten. Keskeisiksi asioiksi nousi kolmen K:n sääntö eli kansanvalta, koulutus ja kehitys. Puheen loppuosa oli omistettu lakitettavalle, ja Pörhö antoi kolme savolaista elämänohjetta Martikaiselle, joka on kotoisin Itä-Suomesta: ” Anna kaekkes vuan elä periks”, “naara itelles ennen kun muut kerkiää” ja lopuksi “monesti voettajat on hävinneitä, jotka piätti koettoo kerran vielä”. Viisaudet kirvoittivat ansaitusti pitkät naurut.

Kuoron Finlandia-hymnin jälkeen Tiina Martikaisen lukioura koki loppuhuipennuksen: rehtori Peltonen julisti hänet ylioppilaaksi. Lisäksi Toivonlinnan seurakunta lahjoitti tälle musiikillisesti lahjakkaalle opiskelijalle sadan euron stipendin, ja yleisö saikin nauttia hänen sekä Jake Perhon esittämästä laulusta Blessed. Juhla päättyi Maamme-lauluun, jonka aikana lippu saatettiin arvokkaasti juhlasalista pois. Uskoisin, että muillakin, kuin vain allekirjoittaneella, olo oli aika siunattu niin lämminhenkisen juhlan jälkeen.

Se, joka heidät yhdistää, on kärsinyt Kristus. / Se, joka heissä syntyy uudesti tuoreen tähtitaivaan alla,

on ylösnoussut Jumalan Poika valo käsivarsillaan. / Se, joka kodittomille koti on, antaa ikuisen rauhan.

Hilja Vehkavuori (Varjoista syntynyt kansa. 2017)

Kuvat: Minttu Rantanen

IMG_2251 IMG_2289 IMG_2222 IMG_2194 IMG_2231

 

 

 

 

Auringon hellimät kevätjuhlat

Sininen taivas, omenapuutarha ja sen takana kimmeltävä meri. Lämpömittarin elohopea kipuaa päättäväisesti kohti kahtakymmentä astetta jo heti aamusta. Juhlasalin tuolit ovat täyttyneet yhteiskoulun oppilaista ja juhlavieraista. Yhdeksäsluokkalaiset ja abiturientit valmistautuvat tulevaan juhlaan yhdessä luokanvalvojansa ja ryhmänohjaajansa kanssa. Syvänpunaiset ruusut asetetaan rintapieleen. Vielä nopeat kuulumisenvaihdot: ”Jännittääkö?” Abiturientti nyökkäilee, mutta leveä hymy kertoo, että tätä päivää on odotettu hartaasti.

Juhlakulkue järjestäytyy: rehtori Marle Himberg, abiturientit, ryhmänohjaaja Merja Laine-Sjöström, 9.-luokkalaisten luokanvalvoja Heidi Somerville, yhdeksäsluokkalaiset ja heidän entinen luokanvalvojansa Susanna Huovila ovat asettautuneet jonoon. Trumpettien soiton tahdissa kulkue marssii omille paikoilleen. Kun trumpetistit musiikinopettaja Boris Källman ja peruskoulunsa päättävä Eveliina Ainsalo päättävät Källmanin säveltämän Fanfare for Two Trumpets -kappaleen, juhlaväki istuutuu.

Alkutervehdyksessään rehtori Himberg toivottaa juhlaväen koulun historian 84. kevätjuhlaan tervetulleeksi, minkä jälkeen abiturientti Liisa Nykänen johdattaa kuulijat rukoukseen ja pyytää kaikille taivaan Isän suojelusta sekä rohkaisua niille, jotka vielä kenties etsivät omaa hengellistä johdatustaan. Yhdeksäsluokkalaisten Rebecca Rosenin ja Eveliina Ainsalon esittämä kaunis, rauhallinen duetto Come Home johdattaa rehtorin vuosikatsaukseen.

Rehtori Himberg kiteyttää menneen vuoden kolmeen kohtaan: kollektiiviseen ponnisteluun, henkisiin ja hengellisiin siunauksiin sekä muutoksen keskellä elämiseen. Rehtori muistuttaa, että vaikka monet tahot – henkilökunta, tukijat, oppilaskunta ja vanhemmat – ovat tehneet kovasti töitä, ei kukaan yksittäinen ihminen omista koulua, vaan koulun tulevaisuus on Jumalan käsissä. Hän toteaa oppilaskunnan viihtyvyyden kasvaneen, lukio-opintojen keskeytysprosentin olevan todella pieni ja opiskelijoiden vakaumuksen lujittuneen ja uskonelämä vahvistuneen. Kampukselle on hiipinyt pikkuhiljaa myös muutos, mikä näkyy muun muassa kasvitarhatoiminnan muodossa, kanoina, kukkoina ja mehiläisinä, opaskyltteinä, pensseleinä ja maaleina, asuntolan lukutunteina, ohjeina, käytänteinä, opetusmenetelminä ja teknologiana. Katsauksen lopuksi rehtori omistaa vanhemmille ja henkilökunnan jäsenille Khalil Gibranin runon Sinun lapsesi eivät ole sinun muistutukseksi siitä, että lasten elämään voi kyllä vaikuttaa, mutta heidän elämäänsä ei voi ohjailla ja rajoittaa. Oman lisänsä puheeseen tuo juhlasalin sivuovesta sipsutellut kullanvärinen Felix-kissa, joka suorittaa oman catwalkinsa oman arvonsa tuntevasti. Felix toteaa tulleensa nähdyksi ja sipsuttelee takaisin ulos – arvokkaasti häntä pystyssä.

Viisikymmentä vuotta sitten ylioppilaiksi lakitettiin yhdeksän opiskelijaa, joista viisi – Pertti Arkko, Päivi Luukko-Salmela, Ari Laitinen, Maire Ikonen ja Tuulikki Saksanen – ovat päässeet paikalle kunnioittamaan läsnäolollaan juhlapäivää sekä muistelemaan omia opiskeluaikojaan. Ari Laitinen esittää riemuyliopppilaiden puolesta tervehdyksen, jossa hän muun muassa kiittää juhlaväen joukossa istuvaa englanninopettajaansa, nyt 101-vuotiasta, Kaisu Kaarimaa.  Laitinen kuvailee puheessaan, millaiset eväät Toivonlinna on antanut vuoden 1966 ylioppilaille, ja kuulijat saattavat tulla vain siihen lopputulokseen, että Laitista itseään on ainakin siunattu monenlaisella työkokemuksella; hän on äänityöläinen, kääntäjä ja kuvataiteilija – vain muutaman tehtävän mainitakseni. Tervehdyksen lopuksi Laitinen esittää Anne-Mari Kaskisen runoon Jos joku on valoa vailla säveltämänsä laulun.

Kuten joka vuosi stipendejä jaetaan useampi kymmen. Stipendejä ovat jakamassa opettajat Anne Erkkilä ja Samuel Ruohomäki, sekä riemuylioppilaista Pertti Arkko ojentaa stipendin luonnontieteistä kiinnostuneelle opiskelijalle. Juhlapuheen piti tänä vuonna abiturientti Vilhelm Leppälän äiti Tuula Leppälä, joka on yhdessä miehensä Tapani Leppälän kanssa saanut seurata neljän lapsensa koulu-uraa Suomen kristillisessä yhteiskoulussa. Puheen runkona on Kosketa minua henki -virren sanat, joiden ympärille Leppälän muistot Toivonlinnasta kietoutuvat.

Yhdeksäsluokkalaiset ryhdistäytyvät, sillä vihdoinkin on heidän vuoronsa: rehtori johdattaa ryhmän luokanvalvojineen lavalle, joka on koristeltu isoin, valkoisin kukka-asetuksin. Peruskoulunsa päättäneet kukitetaan, ja he saavat päättötodistuksensa. Luokan puheenjohtaja Julia Rantala kiittää luokkakavereitaan ja luokanvalvojiaan kolmesta yläkoulun vuodesta. Yhdeksäsluokkalaiset muistavat luokanvalvojiaan – sekä entistä että nykyistä – pienellä muistolahjalla. Samassa yhteydessä rehtori kuuluttaa myös SKYK:n lukioon valmistavasta ryhmästä valmistuneiden opiskelijoiden nimet, joita on yhteensä viisi.

Kun päättötodistuksensa saaneet ovat päässeet takaisin paikoilleen, on lukion toisen vuosiluokan opiskelijoiden Minttu Rantasen sekä Leo Lammin vuoro. Lammi säestää kitaralla, kun Minttu Rantanen esittää abiturientti Sandor Soosaarin toivoman kappaleen Blackbird. ”Nyt täytyy nauttia”, kuiskaa Soosaar.

Vihdoinkin koittaa ehkä odotetuin ohjelmanumero: ylioppilastodistusten jako. Abiturientit asettuvat aakkosjärjestykseen lavalle, rehtori ojentaa heille vuorollaan ylioppilastodistuksen ja ryhmänohjaaja kukittaa jokaisen halauksen kera. Rehtori julistaa abiturientit ylioppilaiksi, ja valkoiset lakit laskeutuvat koristamaan opiskelijoiden päätä. Gaudeamus igitur kajahtaa ilmoille, ja tuoreet ylioppilaat saavat sulatella tuntemuksiaan laulun ajan. Uusi ylioppilas, luokan sihteeri Fia Forsman kiittää puheessaan Toivonlinnaa paikaksi, joka on antanut hyvät eväät elämälle, ja vuorossa on vielä ryhmänohjaajan muistaminen ja tämän kiitokset luokalle.

Ylioppilas Maria Kopponen esittää säveltämänsä ja sanoittamansa laulun Vielä en sano näkemiin, vaikkakin kohta luokkakavereiden teiden eroaminen on väistämätöntä. Suomen Adventtikirkon johtaja Kalervo Aromäki tuo kirkon tervehdyksen ja onnittelee uusia ylioppilaita sekä peruskoulunsa päättäneitä. Juhla päätetään Suvivirteen, joka varmistaa sen, mitä oppilaat ovat jo muutaman päivän – tai viikon – odottaneet: kesäloman alkamisen. Yhteislaulua ovat säestämässä Sonja Tanttari (huilu) sekä Aino Kemlin (klarinetti), ja esilaulajina ovat Arsene Igihozo, Gustave Ngirimana ja Lassi Kirkkomäki.

Elohopea on saavuttanut jo lähes 25 celsiusasteen, kun juhlijat kokoontuvat koulun edustalle puutarhaan. Kukat vaihtavat syliä, tuttuja halataan ja onnitellaan ja käsi pyyhkäisee silmäkulmaa. Voisiko opiskelija päättää opintonsa kauniimmassa paikassa kuin Toivonlinna!

Peruskoulunsa päättäneet, kevät 2016.

Vasemmalta ylhäältä: Rebecca Rosen, Susanna Huovila, Lotta Mäkelä, Wilina Tojkander, Linus Palviainen, Konsta Kero, Tiitus Helminen, Lassi Kirkkomäki, Gustave Ngirimana, Eemil Huhtinen, Esko Talvensaari, Titta Tuukkanen, Aino Kemlin, Arsene Igihozo, Charlotta Smeds, Milana Kallionpää, Eveliina Ainsalo, Venla Meinander, Julia Rantala, Eva-Maria Viljanen, Jenny Kirkkomäki, Janna Peltonen, Anna-Sofia Koskela ja Jonna Rajala. Kuva: Foto-Silmunen.

Riemuylioppilaiden kuva

Ari Laitinen, Marke Ikonen, rehtori Marle Himberg, Päivi Luukko-Salmela, Pertti Arkko ja Tuulikki Saksanen. Kuva: Teppo Salmela.